Laulan vehkeistä ja miehestä

Arvoisahkot lukijani,

julkaisen tänne muuan käännöksen, jonka teimme kollegani T. N.:n kanssa taannoin ollessamme työpaikan enempi tahi vähempi tylsässä koulutustilaisuudessa. Koulutus meni toisesta korvasta ulos saman tien, mutta syntyipä yhteen maailmankirjallisuuden helmeen, Rooman kansalliseepokseen Aeneikseen uusi ja moderni suomenkielisen käännöksen alku. Ote on ensimmäisen kirjan alusta, tehkää niin hyvin:

Laulan vehkeistä ja miehestä,
joka kohtalon pakolaisena Troian rannoilta
ensimmäisenä Italiaan ja
Lavinian hietikoille saapui,
pitkän reissun rähjäämänä,
paeten kyltymättömän Junon vihaa,
käyden lukemattomia kahakoitakin,
kunnes perusti kaupungin,
ja sieti sisässään Latiumin jumalat,
oli sekä Latinumin ylhäisön siemen
että Rooman korkean paalutuksen.

Arma virumque cano, Troiae qui primus ab oris
Italiam, fato profugus, Laviniaque venit
litora, multum ille et terris iactatus et alto
vi superum saevae memorem Iunonis ob iram;
multa quoque et bello passus, dum conderet urbem,
inferretque deos Latio, genus unde Latinum,
Albanique patres, atque altae moenia Romae.