On yllä uinuvain peltojen

Arvoisat lueskelijani,

tämän kertainen runoke on jälleen epämääräisehkössä muodossa. Kokeilin nyt vaihteeksi säkeistöihin abab-riimirakennetta, ja lopputuloksena syntyi alla maleksiva raapustus. Olen mielessäni leikitellyt palstaseni tulevaisuutta ajatellen sonetilla, joten ehkäpä sellaistakin sopivan inspiraation sattuessa on luvassa. "Laura" petrarcalaisittain on tosin tällä haavaa hukassa, mutta aina sitä sonetin verran rakastaa "metsää ja maailmaa" leinolaisittain. Hyviä lueskeleskenteluhetkiä:

On yllä uinuvain peltojen
värejä kätösten koskettaa,
kellerrys raukea ilmojen,
väristen huokuvi kaunis maa

Jo syksy kullatun maiseman
niin täynnä sävyjä haikeita,
hunnuttaa aamunkin avaran,
toteuttaa vuosien jakeita

Taivaskin niin harmaa hymähtää,
pilviltä kuin reunat uupuvat,
hiljaisuus maisemaa silittää,
ja pienet lintuset lirkkuvat