Yllämme taivahan himmyt hämy

Hei, lukijaiseni,

pitkä tovi on vierähtänyt sitten viime ruonosen. Viime viikot ovat olleet sangen kiireisiä johtuen tentti- ja opiskelukiireistä, mutta teen jatkossakin parhaani, jotta uutta tuotantoa syntyisi iloksenne tahi suruksenne. Yllättävää on ollut toissapäivänä saamani tieto siitä, että muuan runosein on julkaistu Yleisradion järjestämän "Rakkaudennukkaa"-runokilpailun samannimisessä kilpailuantologiassa. Kiitän kaikkia ystäviä tuesta ja luottamuksesta oman epävarman luontoni horjuessa.

Tänään tarjoan teille sonetin, 14 säettä, neljä säkeistöä. Riimirakenne on abba-abba-cde-cde, säkeiden mittana vuorottelevat peräkkäin kaksi daktyyliä ja kaksi trokeeta. Marraskuista maalailua kaikille, nauttikaatten!

Silloin ma runoni hälle lausuin
yllämme taivahan himmyt hämy.
Tähtien katseessa lemmyt sävy,
sydämein sinkosi tulten lauluin.

Katseensa kauaksi surun peittoi,
vastasi sydämein: kutsun kuulen.
Kuutamo siltana hymyhuulen,
hetki jo rakkautta kohden taittoi.

Tyynellä rannalla kaisla uinui,
lipuivat laineet jo untuviinsa,
lähestyi taivaskin tähtösillä.

Syliin kuin unessa päänsä painui,
rakkauden rauha jo unelmiinsa;
helmillä välkkyi hän lämpöisillä.